"Suomalainen pidättelee polleuden tunnetta kuin pierua."

Tänään ilmestyy taas Kotivinkki, jossa on kolumnini (aina parillisissa numeroissa). Kirjoitin tällä kertaa ylpeydestä, aiheesta, josta voisin paasata enemmänkin kuin 2800 merkin verran. Pakahdun päivittäin ylpeydestä, monista eri syistä, mutta en aina tiedä kenelle ja missä voisin hehkuttaa. Täällä Suomessa kun kuuluu olla niin hemmetin vaatimatonta naista... ja toisaalta ärsyynnyn itsekin, kun joku leuhkii "väärällä tavalla". Ylpeys on vaikea laji.

Osta lehti, lue juttu ja tule tänne kommentoimaan, jos herää ajatuksia.

(Lehden kannessa ja henkilöjutussa on muuten Jutta Gustafsberg - nainen, jota olen yllättäen alkanut fanittaa.)

Maanantain ärsytyslista

Elämässä on kaikki mainiosti, kun ehtii ja jaksaa ärsyyntyä mitättömistä asioista. Kuten näistä:

• aikas
• elikkä
• pikkuneiti / pikkuherra
• liian nopeasti puhjennut pioni
• naapurin koiran aikaistunut aamupissallepääsyraaputus
• ennen aikojaan homehtunut rahka
• itsekseen lisääntyvä silitettävien pyykkien kasa
• facebook-kyttääjät, jotka hengaavat siellä merkkiä tai peukkua jättämättä
• television ankea kesätarjonta
• mansikkarasiallinen, jossa on liian monta löllöä
• naistenlehti, jossa ei ollut yhtään kiinnostavaa artikkelia
• lapsen lahkeissa ja kengissä sisään salakulkeutunut hiekka
• puhelinmyyjien "oikein aurinkoista kesää sinulle Laura" -kiekaisut
• leukafinni

Paremman mielen pullat

Minua ei itketä Ruotsin voitto, mutta muutaman mummon ansiosta sain tänään pyyhkäistä silmäkulmaani.

Osallistuin Ravintolapäivään ensimmäistä kertaa muutenkin kuin syöjänä. Pystytimme Iskelmäkahvilan Töölön palvelutalon vanhusten iloksi. Idean ja toteutuksen takana oli hyväntekeväisyysporukka Social Beat, jossa olen mukana.

Kun jaoin mummoille ja papoille kahvia ja kakkuja, sain höristää korvia kuullakseni heidän hiljaiset toiveensa kermasta tai sokerista. Kaikilla oli kuitenkin vahva näkemys siitä, saako olla makeaa vai suolaista. Kun lauluryhmämme veti iskelmälistastaan Oi Emma Emmaa ja Muistan sua Elainea, ikäystävät veisasivat onnellisina ja hartaina mukana. Ja minä sain väristyksiä muustakin kuin viileästä säästä.

Koskettavinta oli katsoa, kuinka mukana ollut poikani piti pihakeinussa seuraa eräälle 99-vuotiaalle rouvalle. Uskon 7-vuotiaankin tajunneen, että tilanteessa oli jotain ainutlaatuista. Kotimatkalla lapsi kertoi ihmeissään kahvikaverin tarinoista.

Koko päivän ajattelin omaa mummuani, joka asui viimeiset elinvuotensa vanhainkodissa. Muistan tarkasti ne hetket, kun vierailin hänen luonaan. Mummu tahtoi ehdottomasti tarjota viinerit kahviossa, joka kerta. Kun työnsin hänet pyörätuolissa tiskille ja mummu kaivoi kukkarostaan kolikoita maksaakseen, tilanteessa oli jotain äärettömän liikuttavaa, kuin pientä juhlaa. Kahvihetket, jotka sai jakaa jonkun toisen kanssa, taisivat olla mummun arjessa kohokohtia.

Menin, lojuin, söin - ja koin jotain ihmeellistä

Loma on onnistunut, kun päivän suurin murhe on nukkaava rantapyyhe. - L.G.

Hillittömän fetatankkauksen lisäksi suurin lomasaavutukseni oli se, etten ahdistunut aikuisseuran puutteesta enkä edes muutamasta pilvisestä päivästä. Pelkäsin kumpaakin etukäteen, mutta jotenkin onnistuin psyykkaamaan itseni mitä väliä -tilaan. Kun muksu kirmasi uusien kavereidensa kanssa, minä katosin kirjoihin ja ajatuksiini. Etenkin jälkimmäinen tuntui ihanalta, pilvienkin alla.

Muutamana aamuna, kun retkotin ensimmäisten joukossa rannalla, eikä kukaan tai mikään häirinnyt rauhaani, sain itseni kiinni omituisen tyhjästä tilasta. En muistanut murehtia tai analysoida yhtään mitään - mikä on näillä väsymättömillä aivoilla käsittämätöntä. Kuuntelin kuinka kivet rapisivat laineiden alla, tunnustelin aurinkoa ihollani ja mietin korkeintaan sitä, minkä tuoremehun tilaisin seuraavaksi.

Se taisi olla se paljon mainostettu elä hetkessä -hetki. Unohtumaton ja hieno, mutta ei todellakaan mikään helposti saavutettava tila. Ainakaan minulle. Luulin, että olin päässyt sinne ennenkin, mutta ehkä olinkin vain käynyt lähellä. Tai ehkä olen unohtanut edelliset kerrat. Joka tapauksessa olen suhtautunut tavoitetilaan ylimalkaisesti. Nyt painoin huolellisesti mieleeni miltä se tuntui.

"Nii ja miten se nyt oli, saako sitä raanavettä juua?"

Välimeren rannalla aamukahvi on tymäkkää. Tarjoilija tuo sen lempeyttäjäksi kerta toisensa jälkeen kermaa, vaikka pyydän maitoa. En raaski huomauttaa. Kerma sopii tänne.

Päivällispöydän munakoiso-papusalaatti on törkeän hyvää, murennan sen peitoksi pehmeää fetaa. Lapsen kulinaristiset elämykset ulottuvat nippanappa paistettuun kalaan. En jaksa taistella.

Hän löysi ystävän heti ensimmäisenä päivänä. Kaksikolla on loistava touhu-flow päällä ja minä olen lähes tarpeeton. Ei haittaa yhtään. Harmittaa että otin vain kaksi kirjaa mukaan, säästelen viimeisiä sivuja iltalukemisiksi. Altaalla opettelen lojumaan tekemättä mitään. Tai teen minä jotain, tarkkailen muita turisteja. Mietin miksi isät uittavat lapsia eivätkä äidit. Ja että miksi vain naisilla on vartalokomplekseja, joita peitellään tunikoilla ja pyyhkeenkulmilla. Miehet käppäilevät polleina ilman paitaa vaikka olisi minkälainen maha. Ihailen.

Lähtöaamuna matkalaukku ei mennyt kiinni, ja poistin raivoissani sieltä juoksukengät ja hiustensuoristajan. Nyt on kolmas päivä ilman urheilua ja olo on löysä. Kai se on ihan ok. Tukka on onnellisilla lomalaineilla.

SUVUN SUURI JÄÄTELÖTESTI: Möväri on uutuusykkönen.

Manasin edellisen jädepostauksen kommenttikentässä, että onpa tylsää kun bloggareille ei toimiteteta jäätelöiden uutuusmakuja testattavaksi - vitsinä. Ja kas, seuraavana päivänä minulta kysyttiin haluaisinko oikeasti jäätelötoimituksen kotiini. (Tarkkaavaisuudesta pisteitä pr-toimistolle!)

Puoli viikkoa roplasin kylmää herkkuvarastoani lähinnä itsekseni, kunnes totesin, että sillä tahdilla olen juhannuksena todella rehevässä kesäkunnossa. Päätin siis kutsua sukulaiset apuun ja järjestin vappupäivän iltana SUUREN JÄÄTELÖTESTIN. 

Testissä oli 13 eri uutuusmakua eri valmistajilta (osa ostettu itse). Tuutit, puikot ja litranpaketit ovat suloisesti sekaisin - mutta makuhan se on tärkein oli muoto mikä tahansa. Testaajia oli 9, iältään 5-39 vuotta. Jokainen meistä maistoi vähintään 4 eri makua - kukaan ei pökertynyt. Arvosana on keskiarvo maistajien arvioista, asteikolla 1-5. 

1. Mövenpick, redcurrant: 5-
"Herregud! Ihan kuin joku olisi juuri tehnyt tämän omalla jäätelökoneella tuoreista marjoista. Tätähän tarvii hamstrata, jos on vain rajatun ajan myynnissä." - nainen 25v
"Parempaa kuin odotin, matkustin mielessäni italialaiseen jätskibaariin. Täydellinen suutuntuma ja ihana väri." - nainen, 39v
"Perus herukka. Kirpeä." - poika, 7v
  
2. Fazer Kismet: 4 1/2 
"Hyvin saatu Kismetin rapea pinta tähän." - poika 9v
"Kuorrutteessa maistui oikeasti Kismet. Oli parempaa kuin odotin, maistui miltä pitikin, toisin kuin monet muut suklaapatukkajäätelöt." - nainen 20v
"Suklaata. Raikas." - tyttö 5v

2. Mövenpick, sour cherry & cream: 4 1/2
"Luulin, että olisi huonompi, mutta yllätyin täysin. Ei liian makeaa eikä liian hapanta." - poika 9v
"Ihana yhdistelmä sorbettia ja jäätelöä. Maku todella raikas. Pitää vain tykätä kirsikan mausta..." - nainen 37v

4. Pingviini, vaniljainen lakuvaahtokarkki: 4+
"Pehmeän lakritsainen, vaahtokarkkikököt yllättävät seassa. Odotin äklömakeaa, mutta yllätyin positiivisesti." - nainen 25v
"Nopeasti sulava. Kummastuttava tunne, kun suusta löytyy vaahtokarkki." - poika 11v

4. Puffet, päärynä: 4+
"Pehmeä vohveli ja voimakas päärynän maku." - poika 7v
"Esanssinen maku. Tulee lapsuuden smurffilimsa mieleen. Keksi on hyvä." - nainen 39v

Sijat 6.-10. (pisteitä 3-4)
Panda Aito lakupala: "Kuorrute maukas, mutta liian ohut lakritsinrakastajan makuun." - nainen 25v
Mövenpick, mandarin&orange: "Raikas ja hedelmäinen, ehkä vähän imelä jälkimaku." - nainen, 37v
Classic, pekaanipähkinä - suolainen kinuski: "Nimi ei vastaa makua. Suolaista kinuskia saisi olla enemmän." - nainen, 20v
Fazer, turkinpippuri: "Suurena turkinpippurifanina petyin, koska tulisuutta paljon vähemmän kuin karkeissa." - mies, 38v
Pingviini, tropic cola mix: "Cola ei pahemmin maistu." - poika 9v, "Oranssit pallurat hyviä." - poika 7v

Sijat 11.-13. (pisteitä alle 3)
Pingviini, suklaasydän: "Tavanomainen. Mainostettu suklaasydän aivan liian pieni." - mies 38v
Magnum, creme brulee: "Rakeet enemmän aikuiseen makuun. Jäi outo sivumaku. " - poika 11v. "Paljon sattumia, mutta paahdettu maku ei toimi jäätelössä." - nainen 25v
Pingviini, appelsiinimaito: "Ohuehko ja vetinen maku." - nainen 39v. "Outo maidon maku." - poika 7v

Joko sinä olet testannut kauden uutuuksia? Paljasta suosikkisi.

Ps. Oli muuten hauska testi-ilta. Suunnittelimme, että voisi järjestää samanlaisia kokoontumisia muidenkin tuoteryhmien ympärille. Ihan muuten vaan. Uutuuskarkit? Uuutuskeksit? Uutuusjuustot?

Vappueinstein ja äitinsä henkinen kasvu

Vuosi sitten lapsi kinusi värisuihketta tukkaansa. En suostunut. Paasasin jotain ettei se kuitenkaan lähde pois ja pilaa varmaan hiukset. Sitten menimme vappujuhliin, jossa "kaikilla muilla" lapsilla oli värit päässä. Tunsin itseni Helsingin ankeimmaksi äidiksi. Ihan aiheesta.

Tänä vuonna syöksyin Tiimarissa ensimmäiseksi hiusvärien luokse ja julistin polleana pojalle, että mitäs väriä laitetaan. Vaikea sanoa kumman silmät kiiluivat enemmän.

Ekaluokkalainen on kyllä omituisen ja liikuttavan isopieni ihminen. Koulun naamiaiset aiheuttavat selvästi säpinää, mutta pukeutuminen on silti jotenkin noloa. Merirosvovermeet, luurankopuku ym. kotoa löytyvät vakioasut saivat ehdottoman "no en todellakaan" -tuomion. Kun vihreä töhnä teki surffitukasta pörröisen harjan, poika keksi, että voisi olla Einstein. Sopii besserwisserille täydellisesti.

Ja vielä takaisin relaamista opettelevaan äitiinsä. Tällaiset selkeät kehitysaskeleet omassa vanhemmuudessa ja särmien hioutumisessa pitäisi aina kirjoittaa ylös. Olen nimittäin huomannut itsessäni muitakin käsittämättömiä edistymisen merkkejä. Sanaakaan sanomatta olen seurannut, miten poika on ottanut tavaksi syödä jugurttinsa tökkäämällä sen kanteen reiän ja imemällä sitten sisällön suuhunsa. Hän on myös lähtenyt useana aamuna tahraisessa paidassa kouluun, ilman että olen käännyttänyt vaihtamaan. Hampaatkin jäivät yhtenä iltana pesemättä, enkä raaskinut pakottaa puoliunessa olevaa lasta enää sängystä ylös.

Toki tällainen posketon lepsuilu ottaaa henkisesti koville, mutta hoen itselleni ettei näistä periksiantamisista mitään haittaa ole. Keskityn tiukkana pysymiseen oikeasti merkityksellisissä asioissa. Hyvä minä.

Vappumieltä ja niuhotukselle kieltä!